The Beyond (1981)

...E tu vivrai nel terrore - L´aldila
Italia

Beyondissa on, tuohon aikaan zombipätkillään nostetta saaneelle Fulcille tyypillisesti, mukana mätänemiseen kyllästyneiden raatojen, kotikutoisten hurme-efektien ja Fabio Frizzin yksinkertaisuudessaan iskevien syntikkakipaleiden ohella kuvastoa, joka jää kummittelemaan mieleen normisäikyttelyä väkevämmin - vaikka teutonituottajien toivomuksesta käsikirjoitusta sorvattiin elokalmopitoisemmaksi, ei Beyond ole varsinainen zombielokuva, ihmiskehon mutilointimahdollisuuksista tällä kertaa syömistä enemmän viehättyneet kummitukset kun ovat filmissä enemmänkin osa laajempaa kauhuryöpytystä, jonka tematiikan rinnalla kuolon vallan voittaneiden massaliikehdintä ei yltäisi lähellekään yhtä jännittävää tunnelmaa.

1920-luvun Louisianassa on tilanne päällä, kun Schweick, paholaisenpalvonnasta epäilty taiteilija päätyy noituutta kauhistuneen väkijoukon lynkkaamaksi ja osaksi asuttamansa hotellin tukirakenteita. Alkutekstien myötä siirrytään nykyhetkeen (1980-luvun alkupuolelle), jossa kovasti samannäköisen talon perinyt Liza suunnittelee rakennuksen palauttamista vanhaan käyttötarkoitukseensa. Kunnostustöiden käynnistymisen myötä alkaa kuitenkin ilmaantua groteskeja tilanteita, joiden tahattomuutta – jopa luonnollisuutta – nykiläisnaikkonen alkaa kyseenalaistamaan tohtoristuttavansa kanssa.

Siinä oikeastaan on kaikki juonentapainen, jota elokuvaan on sisällytetty. Restauroinnin käynnistämä(?) Maailman vakaa vinoutuminen matkalla vääjäämättömään finaaliin on reunustettu irrationaalisella verikekkerillä, jossa B-kauhun perinteiset säännöt loksahtavat odotettua paremmin paikoilleen; seinistä sikiää hämähäkkejä, happokanisterit liikuskelevat poltergeistin voimin ja autiotaloihin asettuu äärimmäisiä paluumuuttajia; toisessa pätkässä nämä hivenen kömpelöt etenemiset herättäisivät huvitusta, Beyondin tapauksessa tarina ei menetä uskottavuuttaan sen todellisuuden ollessa jo valmiiksi surrealistinen.

Myönnettäköön, että kokemus filmin unenomaisuudesta on hyvin subjektiivinen. Beyond on kaikesta huolimatta tiukkaan kellotettu, pienen budjetin kauhueksploitaatio, jossa epäloogisuuden voi kokea myös käsikirjoituksen ja toteutuksen välissä tapahtuneena tunarointina, elokuvan tunnelman ollessa jo ennestään tuttu. Mikäli ei jää miettimään tuonelaan kurkistavaa maalausta, puheita kulkuväylästä helvettiin, kryptistä sokeaa naista tai muita niukimmillaan ohimennen todettavia seikkoja, voi kokemus jäädä kokolailla valjuksi.

Siinä missä ajatuspuoli on varsin pitkällä, on elokuvan muilla osa-alueilla toivomisen varaa. Aikoinaan sensuurien rakonkontrollointiin negatiivisesti vaikuttaneet tehosteet ovat rajuista ideoistaan huolimatta auttamattoman vanhentuneita, kumihämähäkkien suorittaman lateksinaamarin pupeltamisen noustessa ylitse muiden. Musiikin ja näyttelemisen ollessa perushyvää, nousee teknisellä puolella Sergio Salvatin hallittu (muttei suinkaan tylsä) kameratyöskentely edukseen esille.

Beyond on halpuudestaan huolimatta taiteellisesti yllättävän kunnianhimoinen kauhueksploitaatio, ja juuri uniikin tunnelmansa johdosta aidosti pelottava kokemus, mikäli teknisen kömpelyyden ei anna häiritä. Elokuvan on vaikea löytää sitä arvostavaa yleisöä kenties sen ristiriitaisuuden vuoksi – toisaalta se sisältää uskonnollisesti ja myyttisesti kiinnostavia elementtejä ja omalaatuista surrealismia, jotka on tosin höystetty yliluonnollisella kauhulla ja pitkälle viedyllä väkivallalla. Eipä tätä toisaalta ihan jokainen kai metsästäisikään nähtäväkseen.

4/5

Imdb
Elonet
Wikipedia