keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Critters 2 (1988)


Critters 2: The Main Course
Yhdysvallat

Amerikkalaisia pöndejä ahdistelleista käsinukeista kertonut Critters yllätti kassaluukulla sijoittajien odotukset taloudellisesta kannattavuudestaan – parilla millillä kyhätty kauhuhupailu suunnilleen kuusinkertaisti sijoituksensa – ja New Line Cinemalla havaittiin, että tarinasta jäi vielä jotain oleellista kertomatta. Tai pikemminkin havaittiin, että yleisöltä jäi vielä jotain oleellista lompakkoon, leffa kun on aika pitkälti edellisen osan kertausta: koska nakertajapopulaatiota ei onnistuttukaan terminoimaan ykkösosassa, alkaa Grover’s Bendissä uudelleen hippa nimikkoantisankareiden, näitä jäljittävien palkkionmetsästäjien ja sijaiskärsijöinä toimivien kyläläisten kesken.

Ja ehkä ihan hyvä niin. Critters 2 pyrkii aidon jatko-osan sijaan olemaan lähinnä paisuttelu ykkösen aineksista, lypsämään sen sisältöä vähän samaan tapaan kuin sen on syytetty lypsäneen Gremlinsiä. Taustalla kummitelleen raadollisen laskelmoinnin tuloksena rahastuksen kannalta epäoleelliset elokuvalliset elementit on karsittu minimiin ja ruudulla on entistä enemmän mätkimistä, paljasta pintaa ja hurmetta – ja tietysti nakertajia.

Ykkösessä pitkälti yön pimeydessä hiippailleet, rajallisesti kameralle pöllähtäneet nakertajat remuavat nyt huomattavasti riehakkaammin – mikä on kai ihan loogista, kun yleisöä tuskin oltaisiin saatu samalla yllätysmomentilla enää toistamiseen innostumaan (ja onhan tässä tietysti hömppäarvoja nukke-efektien ollessa entistä ilmeisempiä). Toisaalta tämä kaventaa elokuvan jännittävyyttä, kun pahansisuiset pikkuperkeleet ovat taantuneet jonkinasteisiksi ilkikurisiksi keppostelijoiksi, joille saalistus on enemmän  muodollisuus kuin päällimmäinen tavoite.Tämä merkitsee sitä, että elokuvan komiikka on huomattavan alleviivattua.

Kuvaavaa on, että ykkösosassa muodonmuuttajametsästäjät kylvivät kaaosta pikkukaupungissa ottamalla sen jäsenten olomuodon, mutta toimimalla normeista poikkeavan kaistapäisesti. Nyt samaisten palkkionmetsästäjien esikuviksi valikoituvat keskiaukeaman tyttö, Freddy Krueger ja se yksi sivuosaan saatu rasittava rillipiru. Näiden merkitys miljöölle lienee vähintään kyseenalainen, mutta tuntuivat ne varmaan ideoina kutkuttavilta.

On kumminkin huomionarvoista, kuinka hyvin irralliset läpät toimivat kankaalla, lähinnä niiden kieliposkisen fiiliksen johdosta – kun sepalusaukinen pääsiäispupu saa etumuksentäytteeksi jotain banaania kivuliaampaa, kun järkyttyneen nakertajan silmät muljahtavat kuopistaan vemmelsäärihenkisesti tai kun ilmeisen vajaa kakara koittaa paeta lähestyvää vaaraa juoksemisen sijaan puolet hitaammalla kolmipyörällä, on hankala kuvitella tekijöidenkään olleen aivan vakavissaan.


 Toisaalta jännittäväksi tarkoitetut kohtaukset tuntuvat jotenkin mekaanisen väkinäisiltä silloinkin, kun ne ovat kerronnan kannalta oleellisia. Uhri kompuroi aikansa paikallaan, nakertajat etenevät kohtauksesta riippuen neliraajahalvaantuneen kilpikonnan tai pirikuurilla olevan gepardin vauhdilla, uhri ei tajua alkaa nostelemaan ja saaliinsa vihdoin/jo saavuttaneet nakertajat käyttävät tilaisuuden hyväkseen. PG-13-leimaiseksi yllättävän graafisen kakkososan ruumislukua on kohotettu, mutta kokonaisuuden kannalta näillä on vähän merkitystä – suurin osa hyökkäyksistä kun tapahtuu vastikään esitellyille sivuhahmoille, joilla oli alkujaankin aika vähän annettavaa juonelle.

Tarina on muutenkin saanut tehdä tilaa myyvemmille elementeille, mikä haittaa meininkiä yllättävän vähän. Skenaario ja enemmistö keskushenkilöistä on jo esitelty aikaisemmin, eikä näihin ole tarkoituskaan keksiä mitään kumouksellista. Pääpaino on yllämainitun mukaisesti perhe-elokuvien kohdeyleisöä vauvasta vaariin kiinnostavissa aiheissa, väkivallassa, tisseissä ja latteassa komediassa. Viihteen pyhässä kolminaisuudessa, johon taiteellinen kunnianhimo olisi tehnyt vain kivuliaita kupruja. Lähinnä Stephen King –sovituksista tunnettu Mick Garris ei oletettavasti paljoa paremmin saattaisikaan tällaisesta suoriutua.

Critters 2 on vähän kuin katsoisi viritettyä versiota Critters 1:stä. Kaikkea on säädetty piirun verran yksinkertaisempaan suuntaan, minkä johdosta käsillä on sarjan kaljoitteluviihteellisin katkelma.

3/5

Imdb
Wikipedia

2 kommenttia:

  1. Tuossa jokin aika sitten tulin hommanneeksi Critters collectionin, ja sitä katsellessa huomasi hyvin kuinka elokuvien taso heikkeni jatkosta toiseen edetessä... Mutta niinhän se taitaa mennä aika monen muunkin leffan kohdalla, joten sinänsä siinä ei ole mitään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha väittää vastaan.
      Omasta mielestäni kakkonen on kauhukomediana ykköstä yksioikoisempi ja laskelmoidumpi, mikä ei välttämättä ole pelkästään huono juttu viihde-elokuvalle. Kolmosen ja nelosen laatu onkin jo sitten jotain, no, päätähuimaavaa.
      Luulen, että Crittersien (ja yleistäen aika monen muunkin elokuvasarjan) tapauksessa jatko-osien turhanpäiväisyyteen vaikuttaa nimenomaan se, ettei alkuperäiseen tarinaan ollut enää mitään oikeaa lisättävää, vaan päällimmäisenä inspiraationa oli tosiaan ykkösen lipputulot.

      Poista