Maniac 2001: Violent Shit; Violent Shit Part 1; Violent Sh*t
Länsi-Saksa 1989
Teutooninen amatööriohjaaja Andreas Schnaas teki heti esikoispitkällään historiaa – kyseessä oli toisaalta ensimmäinen suoraan videolevitykseen tehty saksalaiselokuva ja myöskin ensimmäinen tätä sorttia, minkä liittotasavallan tiukka elokuvasensuuri pisti täyskieltoon. Audiovisuaalinen aikuistensuojeluviranomainen piti näet näkemäänsä väkivaltaa ihannoivana, mikä ei ole ainakaan täysin väärä tulkinta, kun tekelettä alkaa seuraamaan. Nimensä mukaisesti tarjolla kun olisi väkivaltaista paskaa.
Neljänä peräkkäisenä viikonloppuna kaveriporukan voimin kyhätyn filmin tarina voidaan oikeastaan mahduttaa yhteen virkkeeseen: Karl the Butcher Shitter (...niin.) karkaa vankimielisairaalaa metsikköön, lahdaten jokaisen tielleen sattuvan ihmisen. Suotta mitään yrittävässä juonessa (jos tekijäporukka sellaista etukäteen laatikaan) on mukana kuumottava kilometrikielinen kellarimörkö, WASPin luukuttamista autoradion kautta ja muuta sangen oleellista. Eniten käsikirjoituksessa ollaan käytetty aivonystyröitä keksittäessä verukkeita saada popula painelemaan pöpelikköön, jotta tekijäporukka pääsisi esittelemään gore-efektejä.
Pelkkä uhrien listiminen ei ole riittänyt, antisankarin kiduttaessa, syödessä ja sekaantuessa näihin preussilaisen pedantisti. Mässäily styroksi-irtojäsenillä ja paksulla, pinkillä tekoverellä on, jos nyt vähän kotikutoista, niin perinpohjaista ainakin. Uhrin käsivarsi pilkotaan tasamittaisiksi pölleiksi, toinen sananmukaisesti repeää ja kokeileepa Karl lihaveitsineen lahjojaan mohelinakin. Kotivideon graafisuus on ankaraa, mutta toisaalta tarina on periaatteessa sitä samaa mitä Freddy, Jason ja vastaavat tarjoavat, esitystavan vain ollessa tinkimättömämpi. Samaan tapaan kuin viimeksi mainitut miekkoset, myös Karl heijastaa tekijöidensä motiiveja – rahanteon tai urakehityksen sijasta Schnaasia vaan tuntuu kiinnostaneen enemmän yleisön shokeeraaminen.
Sillä siinä missä Karlin hengenheimolaiset ovat hurmeisia narreja, on tämä verenhimoisten hillbillyjen ja yksinkertaisten naamiomurhaajien klaanin musta lammas suorastaan nietzscheläinen yli-ihminen. Jälkeenjäänyt skitsofreenikko hylkää järjestäytyneen yhteiskunnan perustaakseen korpeen orjamoraalista tai kompromisseista vapaan valtakuntansa. Karl antaa palttua massojen tahdolle, sen vuoksi sopeutumiselle, sitä palvelevalle väkivaltakoneistolle, tehotuotetulle ravinnolle, äidilleen, Jeesukselle, Saatanalle ja jopa suvulliselle suvunjatkamiselle. Todellinen übermensch ei ole kenellekään alisteinen, eikä voi myöskään vaatia keneltäkään alistumista. Toisaalta tämä yli-ihminen on aika palikka. Kiehtovaa.
Teknisesti Violent Shit näyttää juuri siltä, miltä vuokravideokameralla kuvatun harrastelijapätkän luulisi näyttävän. Käsivara keikkuu, kuva puuroutuu eikä vuorosanoista tahdo saada selvää. Efekteistä erityisesti iris out ja kuvan muusiksi filtteröiminen tuntuvat olleen editoijan sydäntä lähellä. Käytössä olevaa tekniikkaa ei pyritä innovoimaan, vaan se on sellaisenaan luonteva osa lopputuloksen viehätystä. Onpa Schnaas ympännyt alkuun sangen DIY-henkiset varoitukset elokuvan laittomasta levittämisestä ja sen mielenterveyttä rapauttavasta vaikutuksesta. Tarve – sanoisiko pakkomielle – esittää asiat kuten ne nyt esitetään on ollut niin akuutti, ettei teknisen osaamisen vaatimattomuus ole ollut esteenä.
On sääli, ettei Schnaas (saatikka kukaan muukaan) ole työllistänyt Violent Shitin jälkeen sen musiikkipuolesta (pl. se WASPin musavideo) vastannutta Micky Engelsiä. Millälie Casiolla suollettu sävellys on sekä aavemainen että nuhruinen. Kun syntikkasikermän yhdistää ylläkuvatun mukaisesti amatööritasoiseen kuvanlaatuun ja rytmitykseen, on psykedeelinen lopputulos välillä kuin pahaa unta. Siis hyvällä tavalla.
Kotivideoiden aatelia. Halpaa gorea, videokamerakauden lo-fitä ynnä nihilismiä omistautuneen harrastelijan suoltamana, jolla osaset loksahtelevat paikalleen pelkästään tuurilla. Nimi ei ole itseironiaa, se on lupaus.
1,5/5
Imdb
Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti