tiistai 22. lokakuuta 2013

Dracula (1980)


Yami no Teiō: Kyūketsuki Dracula; Dracula: Sovereign of the Damned; the Tomb of Dracula; Dracula: Emperor of Darkness

Japani

Transylvaniasta Bostoniin vainoa paennut Dracula pölähtää keskelle paholaisenpalvojien messua, jossa olisi tarkoitus uhrata neitsyt vanhalle kehnolle. Dracula-leffoille tyypillisesti kukaan ei ole kuullutkaan Draculasta, ja vihtahousuna täydestä menevä kreivi päättää pihistää paholaisen morsiamen iltapalaksi. Majassansa verevä vainaja tekee kaamean havainnon, kun selittämättömästä (ja sellaiseksi myös jäävästä) syystä tämä ei kykene upottamaan kulmahampaitaan uhrinsa kurkkuun. Kreivi tulee siihen tulokseen, että jos naikkosesta ei saa imettyä verta, niin sen kanssa on tehtävä lapsi. Näin mutkattomasti perheellistyvän Draculan aloilleen asettumista tulevat torpedoimaan kumminkin katkerat kultistit, virkaintoiset vampyyrinmetsästäjät, kaunaiset lajitoverit ja onpahan itse yläkerran isännälläkin sanansa sanottavana kreivin puuhasteluista…

Vuonna 1980 Toei tuotti Tomb of Dracula –kauhuseikkailusarjakuvasta kokopitkän, meilläkin videolevityksessä olleen TV-elokuvan, osana pyrkimystään järjestää Marvelin tuotoksille jalansijaa Japanissa. Sarjakuvan Dracula-inkarnaatio keskittyi lähinnä muiden mörköjen kanssa kamppailemiseen ja maailmanvalloitussuunnitelmien tehtailuun liukuhihnalla. Populaarikulttuuriin sarja taitaa olla jäänyt parhaiten puolivampyyri Bladen esittelemisen ansiosta.

Lyhytjänteisistä kertomuksista koostunut sarjakuva on siirretty sellaisenaan animeksi, kreivi mm. perustaa perheen, painii Paholaisen kanssa, tekee toiviomatkan kotiseudulleen ja potee morkkista hampurilaisen syömisestä. Moisen poukkoilun johdosta oikein minkäänlaista atmosfääriä ei saada syntymään, koko tarinan tapahtuessa yhtenä tauottomana amok-juoksuna. Luonnollisestikaan hommaa ei helpota että sivujuonia ja -hahmoja ei pahemmin ole karsittu, minkä johdosta sinne tänne kurotteleva tarina jää auttamatta torsoksi.

Tästä johtuen kreivi itsekin jää sangen ambivalentiksi persoonaksi, joka näyttäytyy yhdessä kohtauksessa traagisena antisankarina ja heti seuraavassa paatuneena massamurhaajana. Parhaiten säilyvä luonteenpiirre taitaa olla jonkinasteinen ihmisviha, kun ankarimmat katumuksen ja häpeän tunteet liittyvät ruumispinon sijasta pikaruokalassa asioimiseen. Lopun hahmokatraan kypsyttelemättömyys on vielä julmempaa, etenkin kreivin ja tämän nuorikon Dominin suhde jää pelkän puheen tasolle. Nyt bööna vaikuttaa lähinnä Tukholma- (tai Twilight-)syndroomasta kärsivältä, tämän väittäessä surutta naisia ja lapsia lahtaavan siippansa olevan maailman lempein mies.

Tolkuttoman juonen ohella iloa rainan seuraamiselle tuo luokaton suomidubbaus, mikä ainakin allekirjoittaneelle on ainoa oikea tapa kokea kreivin perhehelvetti. Kasettikaudella lapsuuttaan eläneille tutun Golden Voicen vakioäänet Pauli Virta ja Päivi Sorsa tulkitsevat kahteen pekkaan koko katraan, jäljen ollessa, no, vertahyytävää. Huulisynkka on vähän sinne päin, välillä suut jäävät käymään tyhjää ja parissa kohdassa ollaan päätetty mennä japanidubilla. Liekö (poikki)taiteellisen ratkaisun sanellut kiire vai krapula, mutta onpahan ainakin ainutlaatuista. Tosin olettaisin mustia messuja, imeväisuhreja ja itsemurhasuunnitelmia sisältävän pätkän kohderyhmän olevan jo lukutaitoista...

Animaatio on halpaa – liikkeet ovat säästeliäitä, ihmiset yliluonnollisen notkeita ja keskustelijat selin kuvaan. Hahmokonseptit on pääasiassa kierrätetty sellaisenaan Tomb of Draculasta, mitä nyt silmiä on lokalisoinnin johdosta viritetty aavistuksen kohti kokoluokkaa L(autanen). Maisemat ovat hetkittäin omalle silmälle mukavan rosoisia, ja niitä tulee kai tiirailtua niin kärkkäästi juurikin animaation köykäisyyden vuoksi.

Kokonaisuudessaan aikamoinen raakile. Voi tätä kai kumminkin suositella kreivin camp-henkisemmistä filmatisoinneista kiinnostuneilla, huumorintajuisille teinivampyyreille ja pilke silmäkulmassa VHS-nostalgiaa kaipaaville – oma pisteytyksenihän perustuu juurikin tuohon suomikasettiin, luultavasti alkuperäinen tai englanninkielinen äänitys ei ole yhtä erinomaisesti linjassa pätkän muun huttuisuuden kanssa.

3,5/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

2 kommenttia:

  1. Suomi-dubbi tässä ja Frankensteinissa on kyllä jotakin aivan uskomattoman hauskaa kuunneltavaa. Parasta komediaa ikinä voisi melkein väittää ja väitänkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enempää ei samaa mieltä voitaisi olla! Olen vuorenvarma, ettei tämän katsominen olisi läheskään yhtä viihdyttävää ilman noita...

      Poista