The Creeping Terror (1964)

The Crawling Monster; the Dangerous Charter

Yhdysvallat

Tätä eivät kaikki tiedäkään, mutta Mel Brooksin Kevät koittaa Hitlerille (1968) perustuu tositapahtumiin. Elokuvamaailman tähdenlennoksi (äärimmäinen makuasia, onko tässä aihetta iloon vai suruun) jäänyt Vic Savage markkinoi näyttelijänurasta haaveilleille taviksille saumaa saada jalansijaa Hollywoodissa, kunhan nämä sijoittaisivat tämän tekeillä olevaan mestariteokseen the Creeping Terror. Budjetista vain siivu käytettiin varsinaisen elokuvan tekemiseen, ja Savage katosi teille tietämättömille jäljellä olevan kassan kanssa. Toisaalta kyllähän leffa on jäänyt elämään, tosin lähinnä siksi että moni pitää sitä varteenotettavana kilpailijana Plan 9 from Outer Spacelle (1959) tittelistä maailman huonoimpana elokuvana.

Tarinantyngässä tantereeseen tärähtää lentävä lautanen, josta ulostuu kebab- tai mattorullaa muistuttava avaruusolento. Sillä välin kun ihmiskunta pohtii, tulisiko otusta kenties pötkiä pakoon, nakata kranaatilla vai jäädä tapittamaan katkeraan loppuun saakka, alieni käyttää tämän mietintätuokion pitkän reissunsa aikana yllättämään päässeen nälän sammuttamiseen, missä juoksutaitonsa (ja maalaisjärkensä muutenkin) unohtaneista statisteista on suurta apua

Etanamaista tahtia etenevää pötkylää kun tosiaan pääsisi pakoon jo pelkällä kävelyvauhdilla. Saattaa tietysti olla, että elokuvan ääniraita soi liian lujaa, jolloin mönkijä ehtii vaivihkaa hiippailemaan aivan uhrinsa viereen ennen kuin paljastuu merkillisen ulinansa vuoksi. Tämä oletus perustuu erityisesti elokuvan varttitunnin kohdalla esitettyyn murhenäytelmään, jonka aikana epeli ammentaa päivää paistatelleet kyyhkyläiset kevyen tanssimusiikin säestyksellä. Vaan eipä uhrin peli olisi vielä pelattu tilanteen näin mattopainiksi (tai siis maton kanssa painimiseksi) äityessäkään: tokkopa elukkapolo saisi nielaistua saalistaan ilman tällaisen suosiollista työntöapua. Aivan kaikkea muukalaisen mahalaukku ei ilmeisesti kykene sulattamaan, sillä sen helmoista vilahtaa (oletettavasti saaliilta kähvelletty) lenkkitossu useampaankin otteeseen.

Etupään pystysuuntaisessa osassa törröttävistä silmistä(?) huolimatta alienin leipämonttu sijaitsee lähempänä mahanalusia, ja kidan muodosta päätellen kyseessä on tähtientakaisen hevosennaaman sijasta ns. toosallasyöjä. Miespuoliset uhrit sujahtavat sisuksiin alta aikayksikön, mutta hameväki tuntuisi olevan kovempi pähkinä purtavaksi. Kamera seuraa tunnontarkasti tätä kuolonkamppailua, mikä koostuu lähinnä tuskasta vääntelehtivistä kropista ja sätkivistä jaloista. Saattaisi Freudilla olla kommentoimista. Mahdollisesti arvostelijasta itsestään.

Mitäköhän vore-ihmiset tästä tykkäisi?

Liekö leffan alkuperäinen, kadonnut ääniraita ottanut oliosta mallia ja lähtenyt ulkoavaruuteen, mutta kaiken edellä mainitun lisäksi kalkkunaprosenttia on nostanut Savagen poikkitaiteellinen ratkaisu esittää suurin osa elokuvan tapahtumista vuorosanojen sijasta radiotoimittaja Larry Burrellin selostamana. Tietysti kun näyttelytyö on juuri sellaista kuin tällaiselta tuotannolta saattaa odottaa, tällä opetusfilmimäisellä tehokeinolla voi olla katsojaa armahtava vaikutus.

Tämä on niitä harvoja kertoja, kun olen pisteytyksen suhteen vähän epävarma – en voi kiistää, etteikö the Creeping Terror olisi kököillä efekteillä höystetty, olemattomasti näytelty ja tapahtumaköyhä tieteisfarssi mutta samalla se on kököillä efekteillä höystetty, olemattomasti näytelty ja tapahtumaköyhä tieteisfarssi.

1/5

Imdb
Wikipedia