keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Ski Patrol (1940)


Hiihtopartio!
Yhdysvallat 1940

Talvisota ihmeineen oli tuoreessa kansallisessa muistissa vuonna 1940 meidän lisäksi myös maailmalla: Neuvostoliitto esitti vähäväkiselle rajamaalle kaksi vaihtoehtoa – muuttua lääniksi joko oman valtiojohtonsa tai muiden sotavoimien pyynnöstä – mutta länsinaapuri tekikin päätöksensä boksin ulkopuolelta. Universal katsoi sadan viiden kunnian päivän olevan elokuvan (ja toisaalta elokuvalippujen) arvoinen, ja alle kahdessa kuukaudessa välirauhan solmimisesta oli studiokoneisto puskenut ilmoille kahakkaa (erittäin vapaasti) käsitelleen Ski Patrolin. Sittemmin raina hautautui muiden tuolloisten b-elokuvien tavoin Universalin arkistoon (mikä tietenkin säästi YYA:n aikaiselta sensuuriviranomaiselta vaivan kieltää se ulkopoliittisia suhteita haittaavana), kunnes helsinkiläinen elokuvaharrastaja Jarmo Raitio onnistui salapoliisintyöllään paikantamaan tekeleen vuonna 2010.

Sankarikuolemaa ihannoivan sotaseikkailun ja pasifismia korostavan sodanvastaisuuden välimaastossa tasapainoilevassa juonessa seurataan maailmanpolitiikan myllerryksiä kansallisella ja yksilöllisellä tasolla. Hitlerin isännöimissä talviolympialaisissa 1936 tutustuneiden  hiihtäjien ystävyys joutuu koetukselle, kun sotatila suistaa nämä toistensa kurkulle. Keskipisteenä on vuorenrinne, jonka suomalaistukikohdan puna-armeija pyrkii posauttamaan. Korsuporukan pitäisi näitä ennen ehtiä käymään kosauttamassa piippalakkien bunkkeri, mikä jostain syystä täytyy toteuttaa kamikaze-henkisesti nitroglyseriinipakkaukset hiihtopartiolaisten repuissa.

Sotadraamaa viihdyttävämpää antia ovat leffan lukuisat asiavirheet, kaiken ollessa vähän sinne päin: Suomeen tuoreeltaan voitettu Nobel on vaihtunut kirjallisuudesta kemiaan, murtomaahiihto on melkoista laskettelua (sukset on sentään jalassa) ja ihan tavallisena suomalaissisaruksina nähdään Paavo ja Lissa. Tuhansien järvien maa on muutenkin melko surrealistisesti hahmoteltu, korkeiden vuorien ja syvien laaksojen valtakunta, jossa puheliaat lammaspaimenet latotanssivat lederhoseneissa. Haluaisin optimistisesti ajatella, että edes avioparin kesken tasan jaettavat kotiaskareet olisivat viittaus pohjoismaiseen tasa-arvokehitykseen. Osaltaan tirolilaisvibat johtuvat Ski Patrolissa kierrätettävän, (aikaisemman maailmansodan aikaisten itävaltalaisten ja italialaisten taistelua käsittelevän) Tuomitun pataljoonan (1932) kuvamateriaalista, mistä omituinen kallioräjäytysoperaatiokin on peräisin.

Toteutus on teollisesti tehtailtua liukuhihnaa, vaikka ohjaajana häärii (itselleni parhaiten Poen Raven-filmatisoinnista vm. 1935 tuttu) Lew Landers ja kuvauksesta vastaa itse Milton R. Krasner. Tekijöillä on ilmiselvästi sympatiat puolustautuvan osallistujan kannalla, vaikka (tuolloin lähi)historiallinen tarkkuus onkin sitä ehtaa Hollywoodia hirveimmillään. Täytyy tosin nostaa studiolle hattua sellaisen sotaelokuvan johdosta, joka aukeaa muille kuin suomalaisille varmaan vielä huonommin kuin suomalaisten itse tekemät sotaelokuvat. Intohimottomalla rutiinilla rykäistyn b-leffan kahlaa kerran läpi läppänä.

2/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

5 kommenttia:

  1. Hitto, minä missasin tämän kun se telkkarista tuossa tuli. Täytyypä poiketa katsomassa tuolta Ylen Areenasta jos se sieltä vaikka löytyisi.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea etsintöihisi & riemukasta elokuvailtaa! Mistään kovinkaan tasokkaasta menosta ei ole kyse, toisaalta kestoakin on vain vähän päälle tunti...

      Poista
    2. Näin äkkiseltään en leffaa löytänyt Areenasta. Vain jonkun viiden minuutin mainospätkän tapaisen. Noh, ehkäpä Yle uusii elokuvan jossakin kohtaa kuten monesti heillä on ollut tapana...

      Poista
    3. Toiveuusintakamaa. Seuraavaan itsenäisyyspäiväänkin on vaan vajaa vuosi...

      Poista