Frankensteinin hirviö (1981)

Kyofu densetsu: Kaiki!Furankenshutain; The Bizarre Legend of Horror! Frankenstein; Frankenstein Legend of Terror; Monster of Frankenstein; Frankenstein
Japani

Vaikka Marvelin ja Toein yhteistyö ei poikinutkaan ihan toivotunlaista aluevaltausta Japanissa, olivat kollaboraation kupeissa kypsyneen Dracula-animaatiosovituksen katsojaluvut positiivinen yllätys. Koska firmojen lisenssit toistensa hengentuotteisiin olivat vielä voimassa, päädyttiin Toeilla tuottamaan vielä Marvelin toisesta mörkötulkinnasta TV-erikoinen – tosin sisällöllisesti Frankensteinin hirviö on lähempänä Mary Shelleyn goottiklassikkoa kuin Hämähäkkimiehen ja Iron Manin kanssa maailmaa pelastamassa ollutta sarjakuvaversiointia.

Juoni itsessään kun on melkoisen tavanomainen toisinto perinteisestä tarinasta, tosin painopisteen ollessa luomisvaiheen jälkeisissä vaiheissa, jossa tuotos hortoilee eksistenssikriisissä pitkin maita ja mantuja luojaansa etsien ja hävitystä kylväen, Frankensteinin itsensä potiessa moraalikrapulaa välskäröinnistään. Mukana on kertomuksessa yleensä muodossa tai toisessa esiintyviä elementtejä, kuten Hirviöön ymmärtäväisesti suhtautuva sokea ja vähemmän-ymmärtäväisesti suhtautuva lynkkausporukka, menon noudatellessa valmiiksi tehtyjä uria.

Leffan omaperäisintä antia lienee Kristukseen tutustuvan (tai siis tämän elämäntarinaan, ei Jesse itse käy esiintymässä vaikka Draculassa piipahtikin) Hirviön hiljattainen muuttuminen amoraalisesta elukasta tai lapsesta omatunnolliseksi piruparaksi. Olion osalta kertomus onkin omaperäisin, ja se kietoutuu luontevasti rainan alakuloiseen päätökseen – olkoonkin, että siinä välissä tapahtuva hassuttelutuokio vanhusten ja lasten kanssa tuntuu ainakin itsestäni tyylirikkoisen imelältä.

Tuntuu vaan omituiselta, että kakkutaikinaan itsensä herttaisesti tuhraava ”Franken” on vielä vähän aikaa sitten murskannut uhriensa päitä veren roiskuessa ja silmien muljahdellessa. Ihmisiä ja eläimiähän tässä pistetään palasiksi varsin graafisesti siihen nähden, että suomikasetti on aikoinaan ollut sallittu kaiken ikäisille – yleislinjaltaan niuholla Valtion elokuvatarkastamolla on tainnut käydä Ruohometsän kansat piirroselokuvaan viittavan kansilehden kanssa.

Televisioelokuvan animaatiojälki on säilynyt samanlaisena jäykkänä kitsasteluna kuin Draculassa, olkoonkin että värisommittelu on pääasiassa nättiä. Piirrosjäljessä ei ole mitään erityisempää suuntaan tai toiseen, Hirviönkin ollessa yllätyksettömästi se Universalin leffasarjassa kanonisoitu pulttikurkku. Mitä nyt hetkittäin animaattorit onnistuvat vääristämään olion ihan Syltyn näköiseksi.

Siinä missä juoni on Draculaan nähden järkevöitynyt (=tylsistynyt), on (suomijulkaisun) jälkiäänitys säilynyt yhtä ”laadukkaana”. Kaikki on ilmeisesti purkitettu yhdellä otoksella, Golden Voicen vakionaamojen (/-äänien?) takellellessa vuorosanoissa ja seotessa rooleissa. Puheensorinan alta kaikuu epäonnistuneesti vaimennettu ruotsalainen dubbaus (kelan kierrätysluontoisuuden vuoksihan musat puuttuvat kokonaan), minkä ansiosta varsinkin Hirviön stereoörinä molemmilla kotimaisilla kuulostaa melko psykedeeliseltä.

Englanninkielistä versiota olen kuullut kehuttavan, ja siinä missä Draculan järjettömyyteen Golden Voicen käppädubbi sopi kuin isä äitiin, voisi Mountain Videon ääniraita kohentaa tämänkertaista piirrettyä kokonaisuutena. Tosin tässä joutuisi suomalaiskatsoja arpomaan loppujen lopuksi keskinkertaisen Frankenstein-sovituksen ja omien VHS-nostalgioidensa kanssa, ja ainakin omalla kohdalla valinta ei ollut vaikea.

2/5

Imdb
Elonet
Wikipedia