lauantai 19. heinäkuuta 2014

Turistit - Pattaya documentary (2011)


Small stories about Finns in Pattaya; Small stories about Boys in Pattaya

Suomi, Thaimaa

Turistien ohjaajassa itsessäänkin olisi ainekset kokoillan dokkariin. Sen verran itsepintaisesti on Tuomas Haapman koittanut siipiään (mm.) risteilyorganisaattorina, missintekijänä, design-suunnittelijana, urheiluvaikuttajana, Tuksun managerina, moottoripyöräkerhona… Listaa pystyisi jatkamaan hamaan maailmanloppuun. Elämänvaiheet yhteen nivovana punaisena lankana voisi toimia niiden säännönmukainen laukeaminen reisille. Ja toisaalta näistä kananlennoista vastaavan bisnesmiehen ristiriitainen käytös samanaikaisesti vähätellä ja glorifioida vedätyksiään.

Tällä kertaa herra monialayrittäjä on päätynyt (vissiin oman lomamatkansa yhteydessä) tekemään ”kohudokumenttia” suomalaisvierailijoista Pattayalla. Johtuuko se sitten auringonpistoksista, Hong Thongista vaiko vaan raflaavasti valikoiduista esiintyjistä, mutta eihän tästä välittyvä Suomi-kuva kovin mairitteleva ole. Itseään toistavan filmimateriaalin merkittävin draamakaari tiivistyykin ensimmäisen reilun parikymmenminuuttisen aikana, Ari Dahl –nimisen auringonpalvojan uhossa ja tuhossa.

Rehvakkaasti heti aamutuimaan väkeviä kiskova kävelevä grillikyljys haukkuu lyttyyn Suomen (ja eritoten sen hameväen), kehuu thainaisten alapäähygieniaa ja ylistää kopeloimaansa leidaria. Muutaman tunnin sisällä ko. amatööripämppäri havahtuu omaan laskuhumalaansa, koittaa paikata asiaa seisovassa pöydässä mutta löytyy hetken kuluttua sammuneena kuset housussa.

Tämän jälkeen Turisteihin ei oikeastaan lisätä enää uusia aihioita, vaan Haapman tyytyy seuraamaan esiintyjiensä kosteaa lomailua. Kuvamateriaalin pitkäveteisyys johtunee yhtälailla huonosti valikoivasta leikkauksesta kuin siitäkin, etteivät seksituristien edesottamukset (eteenottamukset?) banaaliudessaan ole loppujen lopuksi kovinkaan jännittäviä. Matkaajien omista persoonallisuuksistakaan ei sanottavammin löydy viihdearvoa, oikeastaan päinvastoin. Laupeus varjele meitä näiltä itseään hauskoiksi luulevilta bönthökoomikolta. Jos tässä on koitettu säveltää oodia elostelulle, suistaa lopputuloksen inhorealistisuus sen epävireeseen.

Siihen nähden kuinka narsistisen vaikutelman Kuuluisa-Haapman on vuosien varrella luonut itsestään, pysyttelee miekkonen yllättävän kuuliaisesti kameran takana. Johtuuko tämä ohjaajan pyrkimyksestä antaa asioiden edetä omalla painollaan vaiko ramppikuumeesta, tiedä häntä. Itsekorostus on pääasiassa läsnä lähinnä puhuvien päiden pilkallisissa esittelyteksteissä.

Tylsähkö puolitoistatuntinen toimisi tuskin kuriositeettinakaan ilman ohjaajansa nimeä. Puhtaaksi gonzoksi Turistit tuntuu liian laskelmoidulta, ”totuudeksi suomalaismatkaajista” liian puusilmäisiltä, loruilivat alkutekstit mitä hyvänsä. Hätäisen harjoitelman oloinen kokonaisuus joka on tainnut ensisijaisesti valmistua Haapmanin seuraavan liiketoiminnallisen harharetkin markkinoimiseksi – vaikutelma, jota vahvistaa ensisijaisen julkaisualustan (Youtube) kyljessä komeilevat mainoslinkit.

1/5

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan joltakin Sub-teeveen ohjelmalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no, no, niin. Tuommoista omalla painollaan rullaavaa sekoilutodistusta minkä oletetaan olevan edes naftisti jännää kerta se on IHAN OIKEESTI TAPAHTUNU

      Poista