maanantai 18. elokuuta 2014

Inception (2010)


Oliver’s Arrow
Iso-Britannia, Yhdysvallat

Kun tuoreimman Batman-saagan kakkososa osoittautui lievästi ilmaistuna megamenestykseksi, päätyi Christopher Nolan yllätysratkaisuun eikä kiirehtinytkään leipomaan Lepakkomiehestään trilogiaa. Yön ritarin ja sen paluun välissä syntynyt Inception oli niinikään kuusinumeroisella budjetilla siunattu kesäleffa, joka trendistä poiketen ei ollut jatko-osa, uusintaversio saatikka sarjakuvasovitus. Mammonaa palvova sikariporras uskalsi lipputulojen valossa höllentää Nolanin liekaa, ja lopputulos näyttääkin omakohtaiselta. Ehkä epäedullisenkin paljon.

Konsepti leikkaa kiinnostavasti ristiin perinteisen ryöstöleffan ja kevyesti filosofoivan scifin kanssa: sitä kuuluisaa viimeistä keikkaansa tarvitsevalla mestarivaras Dom Cobbilla (Leonardo DiCaprio) on toimeksiantona koota asianosaava ryhmä, jonka tulee murtautua liikesalaisuuksien perässä asiakkaan kilpailijan kotikentälle – tosin pääkonttorin, kassaholvin tai Graalin maljaa säilyttävän taidenäyttelyn sijaan näiden täytyy tuppautua kohteen piilotajuntaan tämän ollessa höyhensaarilla. Operaation edetessä alkaa tosin heräämään huoli, että uhanalaisen uneksijan mielikuvitusta suurempi riski olisikin oman menneisyytensä kanssa painiskelevan Cobbin henkilökohtaiset demonit…

Tarinan konflikti oli ainakin itselleni vähän hankalasti samaistuttava – periaatteessahan tässä on (Ken Watanaben roolihahmoon Saitoon henkilöityvä) massiivinen energia-alan yritys, joka haluaa kilpailulainsäädännöstä piittaamatta murskata sukupolvenvaihdosta suorittavan kilpailijansa. Elokuva olettaa, että katsoja alkaisi pitämään suuryritystä pätevänä vastavoimana pelkästään siksi, että se on suuryritys – taustalla voi tietysti olla jo pitkään jatkunut talouskriisi, ikään kuin jokaisella leffassakävijällä olisi kaunoja jättikorporaatioita vastaan noin niin kuin kategorisesti.

Tietysti voidaan ajatella, että vastakkain olisivatkin pohatat ja Cobbin iskuryhmä, mutta mitä sitten? Cillian Murphy, Tom Berenger tai kuolemassa käväisevä Pete Postlethwaite eivät kukaan vaikuta erityisen kieroilta bisnesmiehiltä. Sen sijaan Cobb on ammattirikollinen, hänellä on taustallaan reippaasti häikäilemättömämmin menettelevä yrityspamppu ja motiivinaan aikaisempien rötöstensä painaminen villaisella, mihin Saito ilmeisesti pystyy lahjonnan parantavalla voimalla. Leffa heittää hukkaan selvästi kärkevämmän konfliktin, sillä varkaalla on kintereillään huomattavasti julmemmin menettelevä organisaatio, joka kyllä alussa motivoi Cobbin työskentelemään Saitolle, mutta käytännöllisesti katsoen unohtuu tämän jälkeen.

Tietysti mies suunnittelee hämärähommien lopettamista ja tällä on ikävä kotimaahan jääneitä lapsiaan, mutta itsehän se on soppansa keittänyt. Vaikka Leo onkin ihan mukiinmenevä osassa, on Cobb hahmona kirjoitettu melko torsoksi. Miehen potema syyllisyys vaimonsa (unitasolla haahuava Marion Cotillard) itsemurhasta on myös tosiasialliseen kiinnostavuuteensa nähden paisuteltu aivan liian isoksi. Noin muuten roolihahmot ovat yhdellä ominaisuudella varustettuja, päähenkilön egon ympärillä pyöriviä pahvinukkeja – tosin Ellen Pagella on varsinaisen erikoistaitonsa lisäksi ryöstöporukan kiintiönaisena velvollisuus toimia synkistelevän Cobbin kyökkipsykologina. Covaan castaukseen nähden on Nolanin henkilöohjaus melkoisen ponnetonta.

Elokuva unitasolla tapahtuvasta rötöstelystä ei ole välttämättä aivan alkuperäinen (mainittakoon vaikka jännärinä keskinkertainen mutta idealtaan samanlainen Cell vuodelta 2000), mikä ei tosin tarkoita etteikö siitä voisi kehittää kiinnostavaa tarinaa. Toteutuksessa Inceptionin koiranydin alkaa vain tuntumaan enemmän riippakiveltä kuin koukulta, henkilöhahmojen puhkiselittäessä alati laajenevaa mytologiaa. Lisäksi kertausta on tuskallisen paljon, ikään kuin ei laskettaisi sen varaan että katsoja jaksaisi itse muistaa missä mennään. Mutta hei, repetitio mater studiorum est ja hauki on kala.

Loppua kohden fabulointi alkaa laskea jo alleen, aikaisempien sääntöjen tullessa mielivaltaisesti nollatuksi ja sen kovasti kammoksutun unilimbonkin osoittautuessa varsin harmittomaksi tuhnuksi. Koska kyseessä on kesäsesonkiin valmistunut toimintapläjäys unitilaan tunkeutujia vastaan varautuneen yksilön karaistunut mieli, pyörii ryöstön ympärillä ehtymätön kolonna kasvottomia uniturvamiehiä, joilla on sihti kuin somnambulistisilla stormtrooperilla (siinä missä iskuryhmä ilmeisesti näkee unta, jossa luodit ohjautuvat aina maaliin).

Toimintaohjaajanahan Nolan on melko kehno, rymistelyn ollessa nytkin yltiöpäisen vauhditettua ja lisää valaistusta kaipaavaa viuhtomista. Yllämainituista syistä johtuen jännitystä ei tahdo syntyä, ja leffan muutenkin liialliseen kestoon nähden räiskintää on aika saatanasti liikaa. Viimeistään siinä lasketteluvaiheessa, tuhannennen tinasotilaan tullessa tikatuksi, alkaa väkisinkin vilkuilemaan kelloa ja epäilemään, että todellisuuteen on tarttunut jotain Inceptionin unimaailman ajankulusta.

Siihen nähden että liikutaan jonkun alitajunnassa, on ympäristö sellaista tavanomaista harmaata cgi-kaupunkia. Tämä perustellaan sillä, ettei uhri pitää uskoa olevansa valveilla, mutta sitten toisaalta pitää päästä tehostevemppaamaan painottomassa tilassa ammuskelulla, tajunnan mukana luhistuvilla tukirakenteilla ja linkkuun menevällä kylänraitilla. Se kurttuisen vanhan ukon maskeerauskin vetää koomisuudessaan vertoja Prometheuksen (2012) vastaavalle.

Kuten tuli alkuun todettua, olisi Inception ollut kokonaisuutena sujuvampi, jos projekti ei olisi ollut näin voimakkaasti yhden miehen hyppysissä – nyt se on niin hyvässä kuin pahassa Nolanin näköinen, ja on pitkälti makuasia kuinka positiiviseksi sen kokee. Omalla kohdalla jäi päällimmäisenä mieleen puuduttavan pitkä pläjäys hyviä ideoita, joiden kypsyttelyssä oli otettu toteutusvaiheessa ihan liian löysin rantein. Kikkailussa ei oletusarvoisesti ole mitään vikaa, mutta on vaikea kuvitella että jo joutokäynnin vuoksi jaksaisi istuttaa (eh heh heh heh heeee) itseään penkkiin uusintakatselua varten.

1/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

2 kommenttia:

  1. Aika harvinaista törmätä näin pienillä pisteillä varustettuun Inceptionin arvosteluun! Olikin mielenkiintoista lukea vähän erilaista näkökantaa siitä, vaikka siis olenkin ihan eri mieltä ja kuulun elokuvan hehkuttajiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppujen viimeksihän siinä ei ole mistään muusta kiinni kuin että ollaan tartuttu saman kuvavirran sisältöön eri tavalla ja eri painotuksin. Toivon mukaan pystyt saamaan pätkästä jotain irti vielä tämmöisen ryöpytyksen jälkeenkin! :)

      Poista