tiistai 26. elokuuta 2014

Sydänverta (1926)


The Magician
Yhdysvallat

Kuvanveistäjä Margaret Dauncey on hilkulla muhentua raajarikoksi kolossaalisen savisatyyripatsaan romahdettua tämän päälle. Taiteilija pitää operoida kiireen vilkkaa, ja tällä onkin melkoinen mäsis valikoituneen ensiavun kanssa: sairaalassa vierailee parahultaisesti maailmankuulu kirurgi Arthur Burdon, joka pelastaa naisen väistämättömäksi ennustetulta halvaantumiselta. Siinä leikkauspöydällä pötköttäessä roihahtaa myös lemmen liekki ja kohta olisi määrä kolistella hääkelloja.

Paha kurki kumminkin, sillä ihmeparannusta oli todistamassa myös Oliver Haddo, tuikeakatseinen käärmeenlumooja, jota velhoksikin epäillään. Tällä kun on hallussaan vanha alkemistinen asiakirja, joka neuvoo homunculusin rakennusohjeet. Yhtenä ainesosana on tietyt (Margaretin habituksen kanssa hämmentävän yks yhteen menevät) ulkonäkökriteerit omaavan immen sydämestä valutettu veri, ja pian herra hypnotisoija alkaakin ilmaantua kuin taikaiskusta (heh heh) kihlaparin kulloiseenkin asemapaikkaan…

Paettuaan unelmakaupungin studiokoneistoa rapakon tälle puolen, intoutui Rex Ingram filmatisoimaan W. Somerset Maughamin lähemmäs parikymmentä vuotta aikaisemmin ilmestyneen Magician-romaanin (1908). Ingramin tyylille ominaisesti leffan visuaalinen puoli on nättiä, mutta draamassa onnistutaan vaatimattomammin – isot pojat ovat puhuneet ”piktoriaalisesta” tyylistä.

Otokset ovat pitkiä ja kamera jököttää paikallaan tatin lailla, mutta maalauksellisissa kuvissa on pääasiassa viehätystä – kyseessä on selkeästi valkokangasta silmällä pitäen filmattu tuotos. Ulkoisilta puitteiltaan huolitellussa kuvavirrassa on harkitusti jyrkkää tunnelmavalaistusta, melkoisen mahtipontiset lavasteet eikä pyrotekniikassa tai muissa erikoisemmissa tehosteissakaan ole pihistelty. Erityisen mieleenpainuva on Haddon ilmoille manaama, rönsyävässä makaaberiudessaan Häxania (1922) muistuttava noitasapatti. Mitenkään kiistämättä, että näiden näyttävien kuvien merkitys juonelle on hetkittäin aika kaukaa haettua.

Lempivinä nähtävät Alice Terry ja Iván Petrovich ovat jokseenkin puisevia, jolloin Margaretin ja Arthurin nuori rakkaus jää melkoisen mitäänsanomattomaksi kädestä pitämiseksi ja koko purukalustolla virnuiluksi. Herää epäilys, missä määrin pääositukseen ovat vaikuttaneet Petrovichin lipputuloja nostattava imago eksoottisena rakastajana™ ja toisaalta Terryn aviomiehen (yksi Rex Ingram) harjoittama nepotismi.

Sen sijaan pahisroolin (luultavasti Golemin (1920) ohjaajana parhaiten tunnettu) Paul Wegener näyttelee menemään kuin viimeistä päivää, ylenpalttisten ilmeiden ja liikkeiden vallatessa koko kuvan. Paitsi elehdintänsä puolesta, oli lähes kaksimetrinen, raskasrakenteinen ja mulkosilmäinen germaani korkeine poskipäineen fyysisestikin kuin jalostettu tällaiseen rooliin. Kuten jokainen Der Unheimlichin (1932) nähnyt (oksimoroni?) tietää, ei huumorintajuinen sakemanni (toinen oksimoroni?) ottanut itseään turhan vakavasti, mikä Sydänveressä käy ilmi vaikkapa Margaretin epäillessä äijän karanneen melodraamasta, mihin tämä reagoi viskaamalla viittansa suureellisesti olan yli.

Tavallaan tämä ylinäyttely on linjassa hahmon ambivalentin luonteen kanssa – missään vaiheessa filmi ei alleviivatusti totea, miten aitoa tämän magia on, vaan yhtä hyvin kyseessä voi olla se miekkosen toiseksi erikoisosaamisalueeksi mainittu hypnotismi (esimerkiksi siinä sapattikohdassa kalliolla soitteleva faunikin voi kummuta Margaretin lähimuistista). Toki Haddo itse uskoo vakaasti voivansa loitsukäärönsä turvin kokata elämää tyhjästä, mutta taas toisaalta tämän mainitaan viettäneen menneisyydessään aikaa lataamolla. Hahmo onkin lähempänä hullun tiedemiehen arkkityyppiä, ja on helppo kuvitella että James Whale olisi saanut vaikutteita synkässä vuorilinnassa ikuisen elämän kanssa puljaavasta mielipuolesta– onhan Haddolla oma Igorinsakin!

Ehkäpä juuri tästä johtuen velhon esikuvaksi mainittu Aleister Crowley ei ollut erityisen imarreltu Maughamin teoksesta.

Vilkaisemisen väärti, muttei aivan mestarillinen mykkäkauhu.

3/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti