keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Splattenstein 2000 (2000)

Suomi

Neliosaisen Splattenstein-trilogian taloudellisesti menestynein installaatio jatkaa samoilla sävelillä kuin alkuperäinenkin (maanisen Mikko Pohjolan tulkitsema kreivi hortoilee murhatyöstä toiseen). Kuolemanloukoksi muuttuneesta bunkkeristaan kuin ihmeen kaupalla selviytynyt antisankari on palannut näyttääkseen ihmiskunnalle närhen munat. Tilaa ja sähköä ahmivalla aikakoneella tämän on tarkoitus harrastaa itselleen suotuisaa historian uudelleenkirjoittamista, tavoitteena ei enempää eikä vähempää, kuin maailmanherruus. Ja homma varmaan olisi jo taputeltu, jollei kreivin holtiton energiankulutus olisi saanut itsensä Perkeleen johtaman sähkölaitoksen vitutuskäyrää nousuun.

Väliin on ryyditetty kohtauksia, joissa kreivi mm. asioi videovuokraamossa, osallistuu pihatalkoisiin ja koittaa tuuriaan aikuisviihdealalla. Päällisin puolin näillä sketseillä on aika vähän tekemistä varsinaisen juonen kanssa, kunhan läträämään päästään. Tiettävästi aikamatkustusidea oli tukevammin pläsäytyksen keskiössä, mutta tuli typistyneesti tekijöiden aikatauluhaasteiden tähden. Vaikka tarinapuolella on menty katkonaisempaan suuntaan, on tämä silti aika helvetisti selkeämpää seurattavaa, kuin mitä jatkossa oli luvassa.

Tietysti splatteria tehdessä oleellisempaahan on tekniikkapuoli, missä Team Splattenstein on ottanut selkeästi isoimmat askeleensa. Gorea on edelleen erittäin anteliaasti, mutta erilaista teknistä kikkailua on kokeiltu aiempaa enemmän ja jos ei virheetöntä, on jälki kumminkin varsin viihdyttävää. Tämä siis olettaen, että lukija kykenee viihtymään otsaan uppoavan vesurin, vyötäisiltä kahtia halkeavien ruhojen ja Burningia (1981) mukaillen suusta vedettyjen hampaiden ympäröimänä.

Vaikka nälkä on kasvanut syödessä, on huonosta huumorista muistettu pitää kiinni. Vaikka kreivi onkin luopunut parhaat palat –projektistaan, ovat tämän naisseikkailut mahdollisesti jopa entistä painokkaammin tuhoon tuomittuja. Siinä missä hahmo aiemmin näyttäytyi superroistomaisena sarjamurhaajana, on se tässä (varsinkin keskivaiheilla) ihmismäisempi, antisosiaalinen norsu seuraelämän posliinikaupassa. Käsityöleffaankin hankkiuduttuaan panikoiva viiropää julistaa hätävalheenomaisesti, että on sittenkin tullut päättämään eikä aloittamaan elämiä.

Sekaan on nakattu myös pari hienovaraisempaa läppää, jotka sylttytehdasaspekteihin uppoutuvilta katsojilta voivat mennä tyystin ohi. Päällimmäisenä tulee mieleen se Splattensteinin kesken puhettaan kätevästi povikastaan kaivama, valmiiksi sytytetty rööki. Siinä missä Splattenstein oli lähinnä Pohjolan show, on kaksitonnisessa muutama sangen pätevästi karrikoitu sivuosa. Kristian Salhi vetää samansuuntaisesti överiksi köyhän miehen Kullervo Koivistona, mutta sittenkin vielä mieleenpainuvamman pikkuroolin tekee Reija Halonen päsmäröivästi kälättävänä taloyhtiöaktiivina.

Videokamera näkyy vaihtuneen kalliimpaan, tai sitten tässä nauhassa on vaan parempi printti kuin ykkösessä. Kuvaus noin muutenkin on aiempaa energisempää, mikä on pelkästään positiivinen asia senkin vuoksi, että tässä on selvästi lähdetty hakemaan toiminnallisempaa suuntaa. Varsinkin Pohjolan ja Salhin välinen kaksintaistelu elämästä ja pornosta on amatööriluontoisuuteensa (mihin tässä osa-alueessa voi oikeastaan laskea koko kotimaisen elokuva-alan) nähden asiansa ajava. Noin muuten pitkässä nahkatakissa loikkivan Splattensteinin ja kasvottomien popliinimiesten välinen asekungfu tuo voimakkaasti mieleen tuolloin tapetilla olleen Matrixin (1999).

Aikaisempaa Splattensteinia sekavampi mälli, joka pikemminkin paisuttelee vanhoja aineksia kuin lisäisi jotain uutta soppaan. Eli sellaisenaan siis varsin tyypillinen, mutta toimiva uusintakierros.

3,5/5

Imdb
Elonet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti