Suomi
Vihtori Frankenström on juuri muuttanut uuteen kämppään, minkä johdosta tämän ADHD-kaverit Teemu ja Aleksi päättävät järjestää yllätystuparit. Päivänsankarin kunto ei tahdo juhlimista kestää, ja tämä tulee heittäneeksi lusikan nurkkaan perunajauhokukkulan äärellä. Henkiin jääneet kaverit päättävät pelastaa mitä pelastettavissa on, ja prioriteettitietoisina kuskaavat Vihtorin vielä lämpimän ruumiin tutulle lääkisläiselle fiksattavaksi, heti saatuaan katsastetuksi isäntänsä siskon ilmavaivaisen strippausnumeron.
Poikkitieteellisillä menetelmillä Aapo Lovecraft saakin vainajaan eloa, mitä nyt potilaan aivomassa menee operaation aikana sekaisin eväiden kanssa. Keveämmin mielin leikkaussalista lähtevän Vihtorin aggressiot (ja toisaalta libido) eivät pysy hallussa ihan vanhaan malliin, ja pian Teemu ja Aleksi saavatkin olla piilottelemassa kaveriaan karhuryhmän kynsiltä.
Vaasalaisen Bad Egg Filmsin Frankenström on saattanut jäädä mieleen ensimmäisenä riippumattomasti valmistuneena elokuvana, joka pääsi ihan oikeaan kaupalliseen levitykseen. Future Filmin julkaisema DVD onkin erinomaisen näyttävä mahtijöötti, ekstroihin sisältyy muun muassa useampi kommenttiraita, musavideoita ja making of –pläjäyksiä. Noin muuten filmi ei findiemittapuulla erityisen mieleenpainuva olekaan. Juoni on koottu niistä Vihtorin tyylikkään lukaalin seinille ripustetuista esikuvista, höystettynä improvisaation makuisella ja kesäteatteritasoisella sketseilyllä.
Rehutehdasvainaaseen sijoittuvan finaalin laukaustenvaihto on pääasiassa perinteistä kuva-vastakuva-koulukuntaa, sen sijaan niissä turpaanvetelyhetkissä oli, no, hetkensä – otot on sopivan pitkiä, nopeutuksia ei ole juuri lainkaan ja koreografiassakin on yllättävän paljon yritystä. Sittenkin nämä ovat vähän valonpilkahdusmaisia hetkiä kokonaisuudessa, jolle ei olisi tehnyt pahaa trimmaaminen puoleenkin nykykestostaan – vaikka karsimalla niitä sisäpiirin vitseiltä vaikuttavia heittoja (tämä olisi tehnyt läppien keskimääräiselle osumatarkkuudelle pelkkää hyvää).
B-höyryjä impanneille findieille ominaisia eksploitaatioaihioita Frankenströmissä on suht säästeliäästi – vaikka kansi lupaa verta (kömpelöä eikä mitenkään älyttömästi), pornoa (yksi pehmokohta, nänniä imetään ja miesosan pakaroita zoomaillaan) ja propagandaa (tähtilippuun liittyvä, leffan parhaisiin lukeutuva läppä), tulee lopullisesta pätkästä jotenkin mieleen se kaveriporukan tyyppi, joka jaksaa rehvastella olemattomalla viinapäällään.
Kaiken kaikkiaan vähän demonauhan makua – edellä mainitun lisäksi seassa uiskentelee pari kunnianhimoisempaa stunttia, ikään kuin oltaisiin testattu mitä kaikkea kameran edessä osattaisiin tehdä sen sijaan, että mietittäisiin kokonaisuuden sujuvuutta. Etenee omaan makuun turhan veltosti, vaikka noin findiemittapuulla ihan kivuton kertakatsottava.
2/5
Imdb
Elonet
Wikipedia
Vihtori Frankenström on juuri muuttanut uuteen kämppään, minkä johdosta tämän ADHD-kaverit Teemu ja Aleksi päättävät järjestää yllätystuparit. Päivänsankarin kunto ei tahdo juhlimista kestää, ja tämä tulee heittäneeksi lusikan nurkkaan perunajauhokukkulan äärellä. Henkiin jääneet kaverit päättävät pelastaa mitä pelastettavissa on, ja prioriteettitietoisina kuskaavat Vihtorin vielä lämpimän ruumiin tutulle lääkisläiselle fiksattavaksi, heti saatuaan katsastetuksi isäntänsä siskon ilmavaivaisen strippausnumeron.
Poikkitieteellisillä menetelmillä Aapo Lovecraft saakin vainajaan eloa, mitä nyt potilaan aivomassa menee operaation aikana sekaisin eväiden kanssa. Keveämmin mielin leikkaussalista lähtevän Vihtorin aggressiot (ja toisaalta libido) eivät pysy hallussa ihan vanhaan malliin, ja pian Teemu ja Aleksi saavatkin olla piilottelemassa kaveriaan karhuryhmän kynsiltä.
Vaasalaisen Bad Egg Filmsin Frankenström on saattanut jäädä mieleen ensimmäisenä riippumattomasti valmistuneena elokuvana, joka pääsi ihan oikeaan kaupalliseen levitykseen. Future Filmin julkaisema DVD onkin erinomaisen näyttävä mahtijöötti, ekstroihin sisältyy muun muassa useampi kommenttiraita, musavideoita ja making of –pläjäyksiä. Noin muuten filmi ei findiemittapuulla erityisen mieleenpainuva olekaan. Juoni on koottu niistä Vihtorin tyylikkään lukaalin seinille ripustetuista esikuvista, höystettynä improvisaation makuisella ja kesäteatteritasoisella sketseilyllä.
Rehutehdasvainaaseen sijoittuvan finaalin laukaustenvaihto on pääasiassa perinteistä kuva-vastakuva-koulukuntaa, sen sijaan niissä turpaanvetelyhetkissä oli, no, hetkensä – otot on sopivan pitkiä, nopeutuksia ei ole juuri lainkaan ja koreografiassakin on yllättävän paljon yritystä. Sittenkin nämä ovat vähän valonpilkahdusmaisia hetkiä kokonaisuudessa, jolle ei olisi tehnyt pahaa trimmaaminen puoleenkin nykykestostaan – vaikka karsimalla niitä sisäpiirin vitseiltä vaikuttavia heittoja (tämä olisi tehnyt läppien keskimääräiselle osumatarkkuudelle pelkkää hyvää).
B-höyryjä impanneille findieille ominaisia eksploitaatioaihioita Frankenströmissä on suht säästeliäästi – vaikka kansi lupaa verta (kömpelöä eikä mitenkään älyttömästi), pornoa (yksi pehmokohta, nänniä imetään ja miesosan pakaroita zoomaillaan) ja propagandaa (tähtilippuun liittyvä, leffan parhaisiin lukeutuva läppä), tulee lopullisesta pätkästä jotenkin mieleen se kaveriporukan tyyppi, joka jaksaa rehvastella olemattomalla viinapäällään.
Kaiken kaikkiaan vähän demonauhan makua – edellä mainitun lisäksi seassa uiskentelee pari kunnianhimoisempaa stunttia, ikään kuin oltaisiin testattu mitä kaikkea kameran edessä osattaisiin tehdä sen sijaan, että mietittäisiin kokonaisuuden sujuvuutta. Etenee omaan makuun turhan veltosti, vaikka noin findiemittapuulla ihan kivuton kertakatsottava.
2/5
Imdb
Elonet
Wikipedia
Löytyy itseltäkin, mutta en ole saanut vielä katsotuksi. Nato Commandon ja Isoäidin sienikeiton jälkeen pakko sulatella hieman, ettei ähky pääse iskemään.
VastaaPoistaNämä on tietysti makuasioita, mutta on tuo sen kuuluinen cocktail, että uhkaisivat katselukokemukset sotkeutua yhdeksi sekavaksi sörssiksi.
PoistaOmissa kirjoissa Nato Commando oli vähän persoonaton Trash Videon parin edellisen sikailutykittelyn jälkeen (vaikka saisi paukut olla muutenkin korkealla, että findiepätkä pääsisi Juhlajätkien tai Mies Hervannasta kanssa samalle tasolle), ja Mummon sienikeitto oli - niinkuin tämä Frankenströmikin - kategoriaa "ihan kiva".