Suomi
Joku aika sitten jossakin lähiössä, aloittaa tämänkertainen scifieepos tributointinsa. Oulun nappomiehillä on filosofisia eroja oikeaoppisesta törpöttelystä, mistä sisuuntuneena Rajakylän Imperiumi päättää pystyttää pääsiäistrullin näköisen keisarinsa kunniaksi Pontikkatähden, koko galaksin mahtavimman viinakattilan. Projektia häiritsevät Länsi-Tuiran kapinalliset, jotka tyrmäyskännien sijasta keskittyvät pitkäjänteiseen tissutteluun. Erityisesti kaljavarkaat Hanski ja Paakkari pitäisi saada päiviltä ja Luukkonen-niminen kloppi käännytettyä krapulan pimeälle puolelle.
Oululaisen pitkän linjan findieryhmä Acid Cineman projektit ovat pruukanneet
olemaan tiivistunnelmaisen tai –juonisen taidekaman sijaan terapeuttisen
tervehdyttävää perseilyä. Juoppojen sota on mitä ilmeisimmin
syntynyt tuolloin tuoreena höyrynneestä toisesta Star Wars –trilogiasta, muistetaanpa lopputeksteissäkin George
Lucasia terveisillä. Ensi-iltansa joskus vuosituhannen alussa Moon TV:llä
(vai oliko sittenkin ATV:llä) nähneessä lyhärissä piruillaan yksinuottisesti elokuvasarjalle, huumorin perustuessa
lähinnä siihen, että tutut avaruusukot ovat alkoholisoituneet – Chewbacca kusee housuunsa, käymälään eksynyt Obi-Wan valistaa löylyn voimasta ja Yoda (erityisen upeasti toteutettu
Aake Kallialan naama Speden Pronominirock-kropassa –ristisiitos) asuu
ympärivuotisesti teltassa.Joku aika sitten jossakin lähiössä, aloittaa tämänkertainen scifieepos tributointinsa. Oulun nappomiehillä on filosofisia eroja oikeaoppisesta törpöttelystä, mistä sisuuntuneena Rajakylän Imperiumi päättää pystyttää pääsiäistrullin näköisen keisarinsa kunniaksi Pontikkatähden, koko galaksin mahtavimman viinakattilan. Projektia häiritsevät Länsi-Tuiran kapinalliset, jotka tyrmäyskännien sijasta keskittyvät pitkäjänteiseen tissutteluun. Erityisesti kaljavarkaat Hanski ja Paakkari pitäisi saada päiviltä ja Luukkonen-niminen kloppi käännytettyä krapulan pimeälle puolelle.
Yhden vitsin varassa huojuvat kohtaukset tahtovat jatkua minuuttitolkulla vielä siinäkin vaiheessa, kun ne läpät on jo kerrottu. Tapahtumamiljöönä toimii jonkun kerrostalon häkkivaraston ohella ihan arkisesti Oulun kadut, ja ulko-otoksiin on jäänyt AC:lle perinteikkäästi ohikulkijoiden epäuskoisen pöllämystyneitä reaktioita. Paikan päällä keksityn oloisesti replikoivat äijät jäävät kierrättämään samoja tokaisuja ja läppiä – improvisoinnissa sinänsä ei ole vikaa, sitä toivoisi vaan että leikkausvaiheessa ajateltaisiin katsojiakin. Ehkä niidenkin on oletettu olevan jurrissa.
En minä tiedä, voiko tämmöistä kenellekään suositella, mutta on tällä ainakin siihen perkeleen esiosatrilogiaan verrattuna yksi ylivoimainen ominaisuus: kestoa vain reilut kymmenen minuuttia.
2/5
Elonet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti